2019/02/20

RYIJY JA KUINKA SEN TEIN




No blogaamisestahan ei tuu yhtään mitään mutta käsitöistä muuten kyllä, ja nyt kun vihdoin sain valmiiksi tämä lähes vuoden kestäneen ja varmasti työläimmän koskaan tekemäni lankatyön, oli ihan ihan ihan ihan pakko saada se tänne asti! Että tässä tulee! Ja sitä paitsi instan puolella lupasin vähän avata prosessia. 

Ellikkäs! Se oli viikkoa ennen jouluaattoa 2017, kun pikkuveli kirjoitti joulupukille, että toivoisi ryijyä joululahjaksi. Noh, ihan viikossa se ei synny, sen tajusin jo ilman kummempaa ryijykokemustakin. Annoin siis lahjakortin jossa lupasin tehdä ryijyn. Yhdessä ideoitiin muutama kuva-aihe ja loputa pähkäiltiin pitkään Fight club -elokuvan Marla Singerin klassisen röökikuvan ja Yksin kotona -elokuvien Kevinin kuvan kanssa, ja päädyttiin Marlaan. Alun perin meinasin tehdä ryijyn sekatekniikalla, mutta tästä tulikin ihan perinteisin ryijysolmuin tehty työ. Aloitin tekemisen siis joskus maaliskuussa 2018. Välillä tein joka ilta monta tuntia, vällillä oli kuukauden tai parin taukokin. Mutta luulen, että jos olisin tehnyt tätä päivittäin, niin silti se olisi vienyt jokusen kuukauden. Esim. kollaasikuvassa alla ainakin keskimmäisen rivin kuvat on otettu viikon välein, ja viikon aikana tein muistaakseni joka päivä ainakin vähän.

(Ja kyllä, söin aika paljon herkkuja tätä tehdessä. Namsk.)

Valmiin työn koko oli noin 50cm x 70cm.




Eli, hidasta on, mutta tekeminen on teknisesti (oikeesti!) helppoa ja varsin koukuttavaa. Ja näin se siis syntyi! 


RYIJYN TEKEMINEN

1. Mallikuva. Aloitin googlailemalla sopivaa kuvaa. Hakusanoihin laitoin mm. Marla Singer + black white + stencil, sillä ajatuksissa oli tuollainen mustavalkokuva. Toki kuvankäsittelyohjelmalla voi itsekkin muokata kuvasta stencil -tyyppisen, jos semmosta haluaa.

2. Kuvan muokkaaminen pikseleiksi. Kun sopiva kuva löytyi, latasin sen suber yyber näpsäkälle sivustolle, jossa voi mistä tahansa kuvasta tehdä kirjontamallin (ilmaiseksi ja online!). Ite saa päättää pistojen määrän ja värien määrän, ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, käykää ihmeessä katsomassa ja testaamassa sivusto Pixel Stitch! Kokeilin erilaisia pistojen määriä (kauhistelin kokonaismäärää) ja lopulta sain tehtyä mallin jossa oli mahd. vähän pistoja mutta kuitenkin tunnistettava kuva. Tämä versio oli noin 70 pistoa leveä ja 100 pistoa korkea. Sit vaan latasin pikselöidyn kuvan! (muutamia muokkauksia tein vielä sit prosessin aikana).


3. Materiaalien hankinta. Ryijypohjia on olemassa erimoisia, mä halusin ehdottomasti pohjan, joka sallii kaikenlaisen sooloilun ja rytmittelyn pistojen kanssa. Niinpä päädyin ostamaan Hoppy pointista helsingistä Smyrna kanavakangasta. Tämä sama pohja soveltuu siis myös kanava- ja ristipistotöihin. Tätä myydään kahdella erilaisella tiheydellä, mä käytin tuota väljempää pohjaa koska tiesin että haluan paksuhkoja solmuja. Käyttämäni musta lanka on Novitan seiskaveikkaa ja valkoinen Adlibriksen Socki lankaa. Molempia kului paljon, oisko ollut 500g per väri?

4. Kuvio pohjaan. Hahmottelin permanent -tussilla (permanent, ettei väri irtoo lankaan solmua tehdessä!) pohjaan ryijyn kuvion. Toki voi seurata vain tuosta ruudukostakin ja välillä teinkin niin, mutta tekemistä (ja sooloilua/lintsaamista!) helpottaa kun piirtää työn pohjaan. Ja koska mulla oli käytössä pääosin vain kaksi väriä, en tokikaan piirtänyt joka pistoa, vaan isot saman väriset alueet merkkasin vain reunoja myöden.

6. Lintsaa! Koska työ on iso, siis sekä kooltaan että työmäärältään, mun työskentely pohjautui lintsaamiseen aina kun mahdollista. Eli. Kaikki pikkasenkaan isommat samanväriset värialueet tein vain joka toiselle riville. Oikeastaan suurin osa siis työstä on tehty vain joka toiselle riville ja lähinnä osa kasvoista  ja käden tummat viivat on tehty joka riville. Lintsaaminen vähentää työmäärää _huomattavasti_. Mutta huom! Että ryijyn tiheys säilyisi samana, tein joka toiselle riville tehdessäni tuplalankamäärällä verrattuna joka rivin pistoihin. Eli, joka riville tehdessäni mulla oli valmiissa nukassa/solmussa neljä lankaa, joka toiselle tehdessäni kahdeksan lankaa. Alla kuvio, jossa on punaisella merkattu ne mallikuvan pikselit, joihin oikeasti tein solmun. Huomaatte, että lintsasin aina kun mahdollista, heh!


7. Huolittelu. Muista kääntää reunat sivuilta pari senttiä (mä käänsin tehdessä niin, että reunassa tein solmun myös käänteen läpi). Työn ylä- ja alareunaan taas kannattaa jättää kunnon kääntövara, koska ainakin tämmönen isompi työ on hyvä tukea pujottamalla ohut puurima käänteisiin. Pienempi työ säilyttänee ryhtinsä ilmankin.




YLEISTÄ RYIJYN TEKEMISESTÄ

- Käsin ommellun ryijyn tekemiseen tarvitset siis tukevan ja isosilmäisen neulan, ryijypohjan, (villa)lankaa ja ryijynukkulastan.

- Ryijysolmun/ryijynukan tekemiseen löydät hyviä ohjeita esim. kuvien ja videoin kera täältä. Yllä olevassa kuvassa näkyy mun uusi ryijyprojekti, jossa on käytössä sama ryijypohja. Siihenkin merkkasin kuvioiden äärilaidat valmiiksi. Ryijysolmujen paikan merkkaan aina kahdella täplällä, ja itse solmu muodostuu siis tuon mun kömpelön tikkupiirustuksen tavoin, eli kahden vierekkäisen säikeen/täplän ympärille. Ilmeisesti yleensä tähän kyseiseen pohjaan solmut tehdään paljon väljemmin, mutta hyvin onnistui tosiaan tällä mun tiheämmällä solmutuksellakin.

- Ryijyä tehdessä on ehdottomasti järkevintä edetä alhaalta ylöspäin ja aina vasemmalta oikealle. Tällöin aiemmin tehty ryijynukka on mahd. vähän tiellä. Mutta ei se nyt mahdotonta ole tästä ajoittain vähän poikeata, kuten esim. kollaasikuvasta näkyy. Samoin tein suusta tulevan savualueen viimeisenä ja nyt aloitin uuden ryijyn, jossa etenen ihan miten sattuu, heh!

- Suosittelen ryijynukkalastan käyttöä! Ensin ajattelin että en halua sitä käyttää, koska sen käyttö tuntui aluksi kömpelöltä ja lisäksi halusin ettei ryijyssä näkyisi rivit niin selkeästi. Mutta tasamittaisen nukan aikaan saamiseksi lasta kyllä auttaa. Mä käytin ihan vaan perusviivoitinta. 

- Ryijyssä voi käyttää monenmoista lankaa, mutta huomaa, että esim. pörröinen ja löyhäkierteinen lanka antaa aivan erilaisen vaikutelman kuin vaikka napakkakierteinen sukkalanka. Myös langan paksuus vaikuttaa ilmeeseen. Eli jos haluaa tiheyden näyttävän kauttaaltaan samalta, olisi lankojen hyvä olla edes sinnepäin samanpaksuisia. Mulla tuossa savussa on mukana myös ohuen ohutta pörrölankaa, ja se kyllä heti toi vähän erilaista fiilistä pintaan.

 
Kysykää jos tulee mieleen jotain kysyttävää! Nyt en laittanut tarkemmin ohjetta itse tekemiseen (siiis solmun tekemiseen), vaan yleisemmin ryijyn tekemiseen omasta kuvasta käsin. Mutta olisiko ollut vielä tarkemmalle ohjeelle tarvetta?

Ja mähän siis otin heti toisen ryijyn työn alle ja itse asiassa Jokkekin innoistui tekemään omaa ryijyä (sekatekniikalla), että kohtalaisen koukuttavaa hommaa on, ja ainakin instagramin puolella siis pyöritään jatkossakin myös ryijyjen parissa!

-hanne

2018/11/15

PIPARKAKKUMUOTTI LAPSEN PIIRUSTUKSESTA




Mulla on meneillään työläs mutta antoisa viimeinen (!!!) opetusharjoittelu näissä kässäopeopinnoissani. Harjoittelut on aina olleet mielenkiintoisia ja tämä harjoittelu on vasta puolessa välissä, mutta tiedän jo nyt että siitä saan ehdottomasti eniten irti monellakin tasolla. Yksi kerrassaan hieno homma on ollut 3D mallintamiseen ja tulostamiseen tutustuminen, ja jopa sen opettaminen! Ja vaikka en nyt heti oo itelleni 3D printteriä ostamassa, heh, (niitähän saa käyttää monissa kirjastoissa ihan ilmaiseksi, vink vink), niin jälleen kerran, innostuin! 

Isänpäivän kynnyksellä tartuin ohjaavan opettajani kertomaan kouluprojektiin, jossa olivat tulostaneet oppilaiden suunnittelemia piparimuotteja. Mä pyysin esikoista piirtämään "keksin, jonka haluaisit isälle antaa isänpäivänä", ja sain kulmikkaan tuotoksen, joka on ehkä mörkö, tai sitten kummitus. Saattoi toi halloweenin läheisyys vähän vaikuttaa teemaan enenmmän kuin isän miettiminen, mutta mitäs siitä, hieno tuli! 




Sitten pikkasen näytin kuvalle photoshoppia, muutin kuvan mallinnosohjelman ymmärtämään muotoon Inkscape -ohjelmalla ja lopuksi mallinsin piparkakkumuotin Tinkercad -ohjelmalla, joka on muuten erittäin helppo käyttää, ilmainen ja selaisemma toimiva 3D mallinnosohjelma! (www.tinkercad.com). Siten vain tekele auki 3D tulostimen omalla ohjelmalla,  tallennus tikulle ja tulostumaan. 

Jaaaaa kun sain tulosteen ulos, ohjaava opettajani kysyi (kuultuaan ensin miten olin piparkakkumuotin tehnyt), että olinko tietoinen että oli olemassa ILMAINEN NETTISIVU JOKA TEKEE SUORAAN KUVASTA PIPARKAKKUMUOTIN JA TARJOILEE SEN TAKAISIN VALMIINA TIEDOSTONA PRINTTERIN OHJELMALLE AVATTAVAKSI. Jeep, en tiennyt, koska muuten en ehkä olisi käyttänyt puuhaan sitä noin kolmea tuntia, jonka nyt käytin. Mutta ei siinä. Teille nyt kuitenkin tiedoksi, että älkää tehkö kuten minä, vaan tehkää järkevämmin!




Eli, jos teillä on pääsy kirjaston 3D tulostimelle, niin tässäpä vinkki vaikkapa jouluiseksi lahjaksi kummille tai isovanhemmille! Paras on, kun lapsen (tai hei, vaikka sun oma!) piirustus on valkoisella paperilla, piirrettynä mustalla tai muulla selkeäkontrastisella värillä. Sitten skannaat tai nappaat kuvan piirustuksesta (niin ettei kuvassa näy kuin valkoinen tausta ja piirustus), ja lataat sen sivustolle www.cookiecaster.com (klikkaa kohdasta Trace niin pääset lataamaan kuvan), muuttele kokoa ja leikkuupinnan korkeutta/paksuutta halutunlaiseksi ja tallenna tiedosto tikulle. Sit vaan tikun kanssa kirjastoon jossa on printteri. Henkilökunta auttaa varmasti tulostamisen käynnistämisessä (tiedosto tulee ensin avata tulostimen ohjelmalla ja tallentaa tikulle uudelleen. 

Tulostaminen on vielä tämän päivän pienillä koneilla hiiiiiiiiidasta. Esim vaikka tässä mun omassa tulosteen täyttö ja kerrosten rakentuminen oli säädetty mahd. pienelle (minkä vuoksi tulostusjälkikin on tuollaista vähän epätasaisempaa) kesti tämän tulostaminen melkein puolitoista tuntia. 

Mutta muotista tuli hauska ja ennenkaikkea isälle rakas. Niin ja kekseistä tuli hyviä ja karkkisia, kuten kuuluukin. More is more!

-Hanne

Ps. HUOMENNA TAMPEREELLE KÄDENTAIDOT -MESSUILLE!!! JEEEEEE!!!

2018/10/15

ETUPISTOJA





Helou! Oottehan jo tarttuneet Taitoliiton valitsemaan vuoden 2018 käsityötekniikkaan, kirjontaan?

Mä sain keväällä erityisen mielenkiintoisen, blogiin liittymättömän työehdotuksen. Unelmien käsityöt -lehden syksyn numeroon oli suunnitteilla juttu etupistokirjonnasta, ja mä sain tehdä juttuun tulevat kirjonnat. Lähetti kiikutti mulle laatikollisen kirjottavia tuotteita ja sain aikalailla vapaat kädet toteutuksessa. Lisäksi kirjoittelin juttuun ohjeet ja vinkkiviitoset. Nyt tämä mukava "kesätyö" on luettavissa uusimmassa Unelmien käsityöt lehdessä kolmen aukeaman juttuna! Ja vaikka nyt itse sanonkin, niin jutusta tuli tosi kiva!

Tekniikkana etupisto oli joo tuttu, mutta en kyllä muista että olisin pelkästään sitä käyttäen tehnyt mitään isompaa työtä, jos nyt ei lapsuuden ompelukuvia lasketa. Ja kuulkaas, siinäpä vasta pisto! Aiheeseen paneutuminen, sekä netissä että ihan käsin kokeilemalla kaikenlaista, valaisi jälleen kerran että yksinkertaisellakin jutulla voi saada tehtyä vaikka ja mitä. Lehdessä olevien juttujen lisäksi harjoitukseksi ja ihan vaan omaksi ilokseni (no ja ihan taas vaan puhtaasta tekniikkahurahtamisesta) mä esimerkiksi kirjoin tuon ylimmän kuvan pädipussukan täyttämällä pistoilla pintaa erisuuntiin alueittain. Tää oli ihan puhtaasti pinterestin haamupinnistä kopsattu idea, mutta hyvä esimerkki tekniikan monipuolisuudesta. Ja mikä parasta, näihin pistoihin pystyy ihan kuka tahansa!  Tekniikka on nopea, helppo, varioitavissa ja toteutettavissa monin materiaalein. Ja siinä kohtaa kun tuntuu että kaipaisi kirjontaan lisää variaatiota, ei muuta kun käyttöön hakusana sashiko embroidery, ja taas mennään!





-hanne

2018/09/16

NYT REPPU JUPISET!



Tervehdys pitkähköksi venyneen kesätauon jälkeen! Useampaakin postausta oon aloitellut pitkin loppukesää, mutta vasta nyt kun lueskelin oman graduaiheeni keksimisen tueksi ja inspiraation lähteeksi uunituoretta väitöskirjaa neuloblogeista, tuli tarve saada oikeasti elämää taas tänne eilen tein puolellekin. Olkoonkin, että tämä haiskahtaa pahasti sen graduaiheen päättämisen välttelyltä! Mitään en myönnä!

Tämän em. väitöskirjan viiden vuoden välein (2008 ja 2013) tehdyn kyselyn tuloksista väläyteltiin, että blogien suurin kukoistuaika olisi ohi. Ehkä näin onkin? Vai onko muoto jotenkin muuttumassa? Ainakin oma blogini on muuttunut, mutta se nyt on ehkä vain luonnollista, yhden ihmisen tarinan muutos. Mitään blogien suoranaista korvaajaa en myöskään oo löytänyt, siis jotain paikkaa missä samalla tavalla olisi ideat ja ohjeet tallennettuna ja samalla jaossa. Siis perusteellisemmin kuin vaikkapa instassa, helpommin löydettävissä kuin facen ryhmissä ja näppärämmin selattavana kuin youtube -videoilla. Ravelryn tyyppiset ryhmät on toki yksi...Onko? En tiedä. Ehkä mun pitää tutkia tätä! Minne kässääjät tallettaa tekeleensä? No, meikäläisen Eilen tein on edelleen mitä on, vaikkakin harvakseen päivittyen. Ja viimeksi toissapäivänä sieltä (täältä) tarkistelin mittoja, joita ei mulla missään muualla ole ylhäällä, heh! Musta tuntuu, että niin kauan kuin teen käsitöitä, en voi kokonaan lopettaa blogaamista, koska sitten en koskaan laita mitään mihinkään talteen. Ja sit harmittaa kun arvon uusiksi toimivia mittoja/materiaaleja/tekniikoita.

Ja siiiiis, aasinsiltana itse aiheeseen, näitä tarkistelemiani mittoja tarvin reppuun, jonka alustavasta suunnitelmasta poiketen toteutinkin lähes täysin samalla tavalla, kuin ihanan ihanan joutsenreppuni, jonka tein ohjeineen pari vuotta sitten. Sekin reppu on vielä hengissä, mutta hieman huoltoa vailla. Ja kun Jokke jäi nyt vuorostaan kotiin vauvelssonin (no okei yksivuotiaan) kanssa ja mä vapauduin takas koulunpenkille, tuli selkee tarve uudelle repulle, tietenkin.







Kankaan sukelsin Eurokankaan palalaareista, tämä on jotain verhoilukangasta, paksua, jämäkkää ja aika karheaakin. Ja valtavan kaunista! Jokke on varaillut kankaanjämää itselleen johonkin laukkujutskaan, koska kangas on vaan kerrassaan ajattoman tyylikästä. Repun vuorikankaasta järjestin muuten Instagramin storyssa äänestyksen, vaihtoehtoina oli tämä kässäopeopintojeni ekana keväänä yhtenä kurssityönä värjäämäni ja painamani kangas ja sitten Vimman värikäs puuvilla. Äänestys oli tiukka, mutta noin 10% enemmistön tuella päädyin tähän origamikankaaseen. Onhan se jo syntytaustansakkin vuoksi sovelias koulureppuun!

Parkkinahkaiset hihnat on Rustoopuorista jo ekan repun aikoihin ostettu, soljet on Hobby pointista, ja harmaa hihna Killinkosken nauhtatehtaan tehdasmyymälästä (menkää muuten ihmeessä käymään täällä jos satutte lähistölle!!!). Kankaan pintaan hinkkasin Fjällravenin mehiläisvaha/parafiinilla vähän kosteudensuojaa. Vuorin tuin tukikankaalla.

Ainut isompi muokkaus aiempaan reppuun oli Fjällraveinin yhdestä repusta tuttu muunneltavuus, jossa reppuhihnat saa kiskaistua yhdeksi pitkäksi olkahihnaksi. No, ekalla käyttökerralla jouduin toteamaan että hihnasysteemi ei kuitenkaan tuollaisena toiminut, nauhat luistaa liiaksi kun repussa on enemmän painoa. Pitänee joku nepparihommeli vielä lisätä. 




Sellaista siis! Luonnoksissa odottaa postauksen alkuja mekon muokkauksista ja niiden vaikutuksesta, taaperon ruokalapusta kaavoineen, koulutyönä parini kanssa tekemästäni sivustosta joustavien kankaiden ompelun tueksi sekä myös vähän tietoa vihdoin keväällä valmiiksi saamastani kandista, jossa tutkin inspiraatiota tuottavia tekijöitä käsityöllisissä blogipostauksissa. Varsinkin viimeinen näistä on sellainen jonka jakamista tänne teille odotan, oottehan te sitä tutkimusjoukkoa!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Hanne

2018/06/19

HELPPO JA HELPOMPI VALEAMPIAISENPESÄ [ohje]






Huomasinpas facesta tässä taannoin, että tädilläni on ampiaispulma parvekkeella. Oltiin sattumalta tapaamassa piahkoin yo-juhlien merkeissä, niin päätinpäs laittaa virkaten. Kuulemma nämä toimii? Ja kun en osannut päättää kokoa, tein ensin yhden kaksinkertaisella langalla, sitten toisen samalla ohjeella ja yksinkertaisella langalla, ja nyt kokeilumielessä vähän myöhemmin vielä yhden matonkuteella. Ettei jäisi silleen puolitiehen tämä homma!

Sitten toissa viikonloppuna ihanassa Ommelissa törmäsin ihanaan Inkaan, ja sain hetken rupattelun myötä tietää, että en ole ainut joka toisinaan googlaa jonkun oman ohjeensa/kässäilynsä kun miettii että mites se nyt tulikaan tehtyä/on järkevä tehdä, heh! Joten sen tiedon rohkaisemana, tässäpä sitten nämäkin ohjeet tänne muistiin ja jakoon!

Nämä valmistuvat nopsasti, matonkudeversio ihan supernopeasti, mutta lankaisiakin virkkaa illassa helposti muutaman! 

Valeampiaispesä villalangasta virkaten


Lanka: meleerattu harmaa seiskaveikka. Kaksinkertaisella langalla virkattuun pesään menekki noin 30g, yksinkertaiseen noin 15g
Koukku: Kaksinkertaisella langalla virkaten nro 5, yksinkertaisella nro 3,5 (tai käsialan mukaan)
Koko: Kaksinkertaisella langalla virkattuna korkeus noin 12 cm, leveys noin 8 cm. Yksinkertaisella langalla korkeus noin 9 cm ja leveys noin 6 cm

Lisäksi tarvitaan täytettä, esimerkiksi sanomalehti, kahvipaketti tai saumurijäte toimii hyvin.

Aloitus: Tee langasta lenkki (ns.  magic ring aloitus, ohje esim. täällä) ja virkkaa lenkkiin 6 kiinteää silmukkaa. Kiristä lenkki tiukaksi ja sulje kierros piilosilmukalla ensimmäiseen kiinteään silmukkaan. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa. 

1. krs: Virkkaa jokaiseen kiinteään silmukkaan 2 pylvästä. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa.
2. ja 3.  krs: Virkkaa *1 pylväs yhteen pyvääseen, virkkaa 2 pylvästä yhteen pylvääseen*, toista *-* koko kierroksen ajan. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa
4. -8. krs: Virkkaa 1 pylväs jokaiseen pylvääseen. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa.
9. krs: (kavennuskierros) Virkkaa *3 pylvästä (yksi pylväs aina yhteen pylvääseen), jätä 1 pylväs välistä*, toista *-* koko kierros. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa.
10. krs: (kavennuskierros) Virkkaa *2 pylvästä (yksi pylväs aina yhteen pylvääseen), jätä 1 pylväs välistä*, toista *-* koko kierros. Sulje kierros piilosilmukalla.

Täytä tässä kohtaa työ esimerkiksi kangassilpulla.

Lopetus: Virkkaa 1 kiinteä silmukka jokatoiseen pylvääseen. Jatka näin kunnes täyttöaukko on suurinpiirtein kiinni. Katkaise lanka mutta jätä pitkä häntä ripustusnarun virkkaamiseen ja päättelyyn. Pujottele langalla muutaman kerran auko kunnolla kiinni. 

Ripustusnaruksi riittänee villalankapätkäkin, mutta varsinkin jos pesä on virkattu kaksinkertaisella langalla, on tässä kohtaa helppo erottaa langat toisistaan ja virkata kummallakin vähän tukevammat nauhat ripustamista varten.


Huom. tässä pesässä täytteenä on paksua pakkausmuovia, mutta lukija vinkkasi että linnut saattavat nokkia muovia pesästä. Jos siis pesä on jossain minne pääsee linnutkin, voi muovitäyte olla linnuille vaaraksi!

 

Valeampiaispesä matonkuteesta virkaten


Lanka: Meleeratun harmaa ontelokude, menekki noin 50g
Koukku: nro 8, tai käsialan mukaan
Koko: Korkeus noin 10 cm ja leveys noin 8 cm

Aloitus: Tee langasta lenkki (ns.  magic ring aloitus, ohje esim. täällä) ja virkkaa lenkkiin 6 kiinteää silmukkaa. Kiristä lenkki tiukaksi ja sulje kierros piilosilmukalla ensimmäiseen kiinteään silmukkaan. Virkkaa3  ketjusilmukkaa.

1. krs: Virkkaa jokaiseen kiinteään silmukkaan 2 pylvästä. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa.
2. ja 3. krs: Virkkaa 1 pylväs jokaiseen pylvääseen. Sulje kierros piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa.
4. krs: (kavennuskierros) Virkkaa *1 pylväs yhteen pylvääseen, jätä 1 pylväs välistä*. Toista *-* koko kierros. Sulje kierros piilosilmukalla. 

Kuteesta virkattu pesä on niin tukeva, että sitä ei tarvitse erikseen täyttää. Se pysyy kyllä muodossaan!

Lopetus: Virkkaa 1 kiinteäsilmukka joka toiseen pylvääseen. Jatka, kunnes täyttöaukko on suurinpirrtein kiinni. Katkaise lanka, mutta jätä pitkä häntä ripustusnarua varten. Pujottele kuteella muutaman kerran auko kunnolla kiinni. Vedä virkkuukoukun avulla kuteen pää pesän sisään ja sivusta ulos. Tee kuteeseen paksu solmu ja verä ripustuslenkistä solmu pesän sisään. 


Ripusta roikkumaan! Vapiskaa ampparit, tää paikka on jo varattu!




-Hanne